Aamulla se oli vielä täällä meidän kanssa, ja nyt se Niko liitelee jossain tuolla taivaalla pilvien seassa kohti Thaimaan rantoja. Aamu ja aamupäivä meni tosi odottavissa tunnelmissa ja mut suorastaan yllätti kuinka vaikeaa oli lopulta päästää Niko lähtemään, tai kuinka jotenkin haikea olo oli jäädä itse kotiin kun toinen lähti. Kyynelten saattelemana Niksu kuitenkin lähti ovesta rinkka selässään. Me jäätiin Milan kanssa tippa linssissä isille huiskuttamaan. En mä normaalisti oo näin herkkis, mutta me ei tosiaan olla oltu koko meidän suhteen aikana erossa kolmea yötä pidempää aikaa. Milan syntymän jälkeen yksi yö on ollut se pisin ero, joten tähän erossa oloon ei olla totuttu juurikaan missään määrin. Ikävä on nyt jo tosi kova, ja kasvaa vaan, mutta toisaalta jo heti huomenna tää kaksin olo tuntuu paljon helpommalta. Me halutaan että isi ottaa lomastaan kaiken irti, nauttii lämmöstä ja veljiensä harvinaisesta seurasta. Kyllä me tytöt pärjätään, viikon päästä saadan kuitenkin isi JO takaisin <3
Nikon lähdettyä, me mentiin Miltsin kanssa päiväunille, mä ajattelin myös että pötköttäisin mahdollisuuden tullen, mutta ei sitä sitten kuitenkaan malttanut ummistaa silmiään. Meidän asuntoasioissa alkoi tapahtua eilen, ja nyt mulla on älytön sisustus/pesänrakennusvietti taas herännyt ja pyörin jatkuvasti etsimässä netissä sisustusinspiraatiota. Nikon reissun jälkeen meidän on tarkoitus tehdä ehdollinensopimus meidän unelmien kodista joka löytyi aivan sattumalta ja eilen sitä käytiin jo katsomassa. Kodin vaihto projektista kirjoitan pikemmiten lisää kun asioita varmistuu. Mutta voitte varmasti vaan kuvitella kuinka innoissaan täällä ollaan, jotenkin sitä ei osaa yhtään pitää jäitä hatussa näissä asioissa…
Päikkäreiden jälkeen katseltiin hetki lastenohjelmia ja päätettiin lähteä mummilaan viettämään iltaa. Mitäs me kaksistaan kotona vain möllötettäisiin ja kun ulkonakin oli niin pimeä ja ikävä sää ettei puistoilu tullut mieleenkään. Mummilareissulla käytiin myös hakemassa iltapalaksi kaviksia ja dippiä – Mila sai ekaa kertaa maistaa ja valkosipulidippiä olisi mieluiten syönyt suoraan purkista, ilman kurkkua tai porkkanaa 😀 Päivä meni yllättävän nopeaa ja pian olikin aika lähteä yöpuulle. Kieltämättä Milasta huomasi pienen hämmennyksen kun isi ei ollutkaan tuttuun tapaan tekemässä iltapesuja ja antamassa iltapusua. Nukahtaminenkin oli normaalista poiketen vähän itkuista ja vaikeaa, kyllä noinkin pieni jo hiffaa kun isi on poissa. Voi toista ♥
Nyt mä alan katsomaan Possea nauhalta ja vedän loput dippivihannekset napaan. Huh, hetki aikaa totaali rentoutumiselle, ennen kuin kömmin pikkumurun viereen! Voi olla että Mila saa nukkua äitin ja isin sängyssä koko viikon…
Mahtavaa viikonloppua ja huomista itsenäisyyspäivää kaikille!
Tags : fiiliksiä, lifestyle, matkailu & reissut, oma elämä, perhe
Hei, tulkaa sunnuntaina kylään? Mulla olis vapaata!
Olin tänään koko päivän Tampereella, mut jos teillä on aikaa ma-to päivinä, laita mulle viestiä niin nähään <3
Viikko menee äkkiä! Meillä on ollut 1,5v pojan kanssa taas erilaiset kaksi viikkoa kun tultiin ilman isiä vanhempieni luo omalle kotipaikkakunnalle Jyväskylään, sunnuntaina lähdetään taas kotiin. Melkein päivittäin puhutaan kaiuttimella ja pojan touhuissa aina jostain löytyy isi, kulkee oma puhelin korvalla ja hokee isiä. Tänään ikävä taisi olla suurimmillaan kun osa illasta meni isin kuvia katsellessa mutta onneksi kohta lähdetään kotiin!
Niinhän se menee, sen tajuaa heti tällein pari päivän jälkeen. Yks hujaus vaan niin isi on taas kotona <3 Oo kiva, te hengailette täällä meidän huudeilla! voi pieni, ihana kun tajuaa jo noin hyvin. Mekin katsellaan joka ilta ennen nukkumaan menoa isin kuvia, vielä ei onneksi olla varsinaisesti ikävää itketty mutta illat on olleet vähän vaikeampia mitä normaalisti.
Oot kyllä uskomaton ulisia, mietippä meitä yh äitejä….
Kyllä omaa miestä saa ikävöidä,vaikka joka päivä. Ei pitäisi olla sinulta pois,on eri asia olla parisuhteessa ja silloin jäädä yksin. Ikävä tulee väkisinkin ja vauva-arki on raskaampaa kun on tottunut kahden hoitavan asioita! Tsemppiä sulle Essi tulevaan viikkoon! 🙂
Yh-äidit ei ookaan tottuneita jakamaan arkea toisen kanssa!
Eipä täällä blogissa ihan hirveesti tuu valitettua/ulistua mistään, joten hieman ihmetyttää tää sun kommentti. Tää ei ollu tosissaan mikään hyökkäys ”teitä yh-äitejä” kohtaan. Omista fiiliksistä/tunteista aion jatkossakin kirjoittaa täällä, joten jos se ärsyttää suosittelen etsimään muuta luettavaa 🙂
Ja ihanat te, kun tulitte heti pitämään puolia <3
Meinasin just kans kommentoida että on se kumma mistä näitä ulisija kommentoijia aina löytyy 😀 Jokainen kokee asiat erilailla ja ihmiset on tottuneet eri elämäntilanteisiin. Mielestäni et valittanut vaan vain lähinnä kerroit vain tunteistasi ja sen takia me täällä käydään lukemassa sun blogia. Ei tämä mikään YH-äitien vastainen hyökkäys ollut 😀 Mutta kai jos on itsellä paha olla niin sitä on helppo mennä muiden blogeihin ulisemaan. Tsemppiä sulle Essi kaksin oloon ja pidä itsesi vaan kiireisenä niin aika menee kuin siivillä! 🙂 Kaikkea hyvää! 🙂
Onhan se vähän tylsää että noin tullaan kommentoimaan kun harvemmin mistään täällä ”valitan”. Nimenomaan, ja sellaisena elämän makuisena ja aitona haluankin tän blogin pitää. Kiitos Titta kommentista, hyvin meillä on tähän asti mennyt kun ollaan puuhattu kaikkea kivaa. Samoin sinne, ihanaa joulun odotusta <3
Hyvää viikkoa teille kahdelle! Toivottavasti menee aika nopeasti ja saatte isin ehjänä kotiin! 🙂 Kyllä Se normaali arki tuntuu paljon raskaammalta jos Se toinen ei ole tekemässä niitä juttuja mitkä normaalisti hoitaa! Tsemppiä!
Kiitos Nella <3 Näinhän se on, mutta toisaalta tää on ihan kivaakin vähän ikävöidä toista. Sit se jälleen näkeminen on niin ihanaa ja etenkin ootan miten pikkumuru reagoi isin nähdessään pitkän tauon jälkeen!
Kaipuu on inhimillinen tunne. Itse kaipaan avomiestäni välillä kesken työpäivän, puhumattakaan jos joudumme olemaan viikonlopun pois toistemme luota joten ymmärrän täysin että tulee hieman orpo olo kun pitäisi arkea pyörittää yksin, vaikkakin vain hetkellisesti. Jos vanhempi kertoisi minulle kaipaavansa lasta, ei tulisi mieleenkään todeta että ”oot kyllä uskomaton ulisia. Mietippä meitä joilla ei ole lapsia”. Nauttikaa tyttöenergisestä viikosta 🙂 On hienoa, että sun blogi on lämminhenkinen ja täynnä aitoja tunteita. Keep up the great work.
Totta puhut ja täällä ihan sama. Joskus se ikävä tosiaan voi tulla jo ihan muutamassa tunnissa. Hyvä pointti muuten tuo, ei tullut mieleenkään. Me nautitaan – ja sellaisena tää blogi tulee pysymäänkin! Kiitos Milla kommentista, tuli hyvä mieli <3