Nyt alkaa ärsyttää. Viimeisen viikon on kylässä ollut orastava päänsärky, liekkö johtuu alhaisista kaloreista vai olisiko sittenkin asialla jotain tekemistä sen kanssa että meidän pikku tipusta on kuoriutunut yksi huomionkipeä kitisijä ? Eli Mila on nyt reilun viikon ollut ”vaikeampi” tapaus kuin normaalisti, yksin hän ei viihdy enää sekuntiakaan. Ei kelpaa sitteri, leikkimatto tai edes lastenohjelmat (hahahah tätä siis kokeilin epätoivoisena, Ylearenasta pyörimään Pikku Kakkonen.. naurakaa vain !) jos äiti ei ole metrin etäisyydellä. Kokoajan pitäisi olla neitiä viihdyttämässä tai sylittelemässä. Tätä siis tehdään normaalistikkin paljon, ei Mila joudu paljon itsekseen olemaan muutenkaan. Mutta nyt tämä vaihe on ajautunut siihen että kun Niko on töissä, mun on vaikea saada tehtyä edes itselleni lounasta kun neiti huutaa olkkarissa. Huuto loppuu samantien kun menen olkkariin, ja käytännössä oon samassa huoneessa kokkailessanikin kun keittiö ja olkkari on ”samaa huonetta”.
Tätä mammaa vai pitäisikö sanoa kävelevää huvipuistoa rupeaa vähän nyppimään. Sanokaa mulle että tää on ohimenevä vaihe ? Onko teidän beibeillä esiintynyt samanlaista tyytymättömyyttä ja kitinää 5-6kuisina ? Hmm vai voisiko olla hammaskitinää ?
tutulta kuulostaa ja täällä jatkuu edelleen.. tyttö kohta 8kk. 😀 me äidit ollaan yksinkertaisesti vaan niin ihania ettei meistä saa tarpeekseen.
Sen täytyy kyllä olla selitys tähän takiais-vaiheeseen 😉
meil oli samaa 5 kk iässä, menee ohi 😉
Saa nähdä kauan meillä kestää 🙂
Meillä on ollut sama homma tässä viimesen kuukauden (Lina 7,5kk). Sylissä pitäisi saada olla koko aika, lelut heitetään jorpakkoon samantien, kun on ensin äiti kasannut niitä naaman eteen kymmenittäin, jotta ehtis edes pissalla käymään…
Meillä asuu todella tyytymätön neiti. Mutta lienee siitä, että on alkanut tulemaan omaa tahtoa? Lina ainakin suuttuu mulle, jos kiellän repimästä mun hiuksia (tyhmä äiti, kun ei sellaista siedä!) tai otan vaikka tietokoneen johdon pois suusta, jos neiti on siihen lattialla päässyt käsiksi.. Samoiten vaaditaan niitä samaisia leluja takaisin, jotka juuri heitettiin keittiön pöydältä alas…
Että tervetuloa kerhoon 😀 Toivottavasti tosiaankin on joku vaihe!!
O ou, kiva jos meillä kestääkin tämä vaihe noin pitkään 😀 ja tosiaan tuota omaa tahtoa on alkanut tulemaan tähänkin talouteen..
Kiitosta vain ! 😀
Juu kyllä löytyy meiän Kaapo (eilen 7kk) on jo ainaki kuukauden ollu enemmän ja vähemmän kiukkunen, tosin yks hammas on just tullu läpi että jos tää tästä 😀
Oih onnea hampaasta 😉
Kuulostaa NIIN tutulta!:D Meillä on kans välillä tommosia vaiheita, luojan kiitos ne on aina mennyt vähän ajan sisään ohi. 😀 Välillä tuntuu, ettei kerkeä päivässä muuta tehdä kuin viihdyttää toista. Voipi hyvinkin olla myös hammaskitinää! Nealle puhkes kaks hammasta 7kk iässä, ja juuri noihin aikoihin oli kunnon äititakiainen 😀
hahah, tää on siis tuttua lähes kaikille äideille ! Vielä ei ainakaan oo ikeneet ollu kovin turvoksissa, eli saa nähdä milloin puhkee eka leego 😉
meillä just sama homma, neiti on nyt ihan pian 6kk ja jo kuukauden ollu yhtä kitinää. ennen niin tyytyväinen vauva onkin nyt hirveen vaativa. :/ Ei ees vessaan pääse, saa juosta housut kintuissa takasin kun neiti saa raivarit. Mut kai se sit on joku vaihe. Meillä kyllä hammaskin kuultaa jo ikenestä että voi olla siitäkin osaksi. 🙂
Se on niin radikaali muutos yht äkkiä kun tyytyväinen vauva muuttuu noin äititakiaiseksi.. 😛
Hep! Meillä tulee 5kk kolmen päivän päästä täyteen, ja nyt jo kitinää kun katoan lähietäisyydeltä. Ja tuskin se tästä ainakaan hetkeen helpottuu… 😀 Mutta ”se on vaan sellanen vaihe” se tosiaan on, tsemppiä! 🙂
jepjep, vaihe joka saattaa kestää esim. vuoden ? 😀 Kiitos ja samoin sinne 🙂
Meillä olu tuollasta kitinää just viikko pari ennen kun eka hammas puhkes, mutta yölläkin oltiin kyllä levottomia pari päivää aukasemmin ja oli vähän ruokahaluttomuutta! Ja nyt ollaan taas oltu melko vaativia että pitäs olla vaan hänen kanssa mut oon sitten välillä siirtänyt sitä eteiseen ja välillä jonnekkin muuhun kohtaa leikkimään nii on ollu vähän aika taas iloinen:D
Joo hei tota pitääkin kokeilla, vaihtaa siis leikkipaikkoja kun olkkarin matto rupee kyrsimään 🙂
Minä kerran imetin, kävin vessassa ja sekottelin ruokaa kirjaimellisesti samaa aikaa kun tyttö ei suostunut yksin olemaan.:D voitte kuvitella vaan miltä näytin pöntöllä istuessani vauva sylissä ja housut kintuissa juoksin sekoittaa pohjaan palavaa ruokaa!:D
Joo mulla on pari tollasta kertaa myös, tehny ruokaa imettäessä ja käynyt myös vessassa 😀
Meillä meni kitinä vaihe ohi kun neiti pääsi itse liikkeelle. Ryömimään lähti 5kk ikäisenä ja konttaamaan 7kk ikäisenä. Nyt 9kk ja paljon tyytyväisempi neiti kun pääsee itse paikasta toiseen 🙂
Tuo neiti on kyllä maailman turhautunein kun ei vielä pääse liikenteeseen, toivottavasti sitten kun hiffaa sen eteenpäin menon niin myös tää vaihe helpottaa 🙂
Oi, kuulostaa niin tutulta! Eliaksella se helpotti kokonaan ehkä joskus siinä vuoden iässä ja Niklas 9kk nimeäisi lempipuuhakseen varmaan äidin perässä ryömimisen/konttaamisen, kitisemisen ja lahkeissa roikkumisen. Ehkä se sitten helpottaa, kun sekin pääsee kävelemään. 😀
Ooh ihanaa jos täälläkin mennään vuoteen asti tällä menolla 😀
Meillä jo tää 2kk neiti on äidin sylivauva 🙂 kokee vääryyttä yksin. Sitterissäkin pitää viihdyttää. Vaunuissa nukkuu päikkärit niin saan omaa aikaa askareisiin! Ota haaste vastaan http://sportmamablogi.wordpress.com/2013/12/13/sportmaman-multitasking-mama-haaste-inspired-by-top-model-gisele-bundchen/
Näitä sylivauvoja taitaa olla nyt vähän joka huushollissa 🙂
Meillä poika (nyt 11vkoa) Ollu alusta Asti huomionkipeä 😀 varsinkaan iltaisin ei kelpaa kuin syli ja usein pitää myös olla koko ajan liikkeellä. Toivottavasti te selviätte lyhyemmällä vaiheella 😉
Juu illat meilläkin on AINA mennyt sylissä… 😀 mutta nyt tosiaan tää on siirtynyt myös päiviin !
Meidän nuorempi ei valitettavasti oo viihtynyt muualla kuin sylissä koko 3kk elämänsä aikana. Poikkeuksellisesti harvoin jossain muualla ja sitterissä, jos sitä keinuttaa koko ajan!
Tsemppiä sinne myös sylivaavin hoitoon 🙂
Itselläni on vuoden ikäinen poika nyt. Hän on ollut pääosin tyytyväinen ja helppo lapsi, mutta tähän vuoteen on mahtunut kaikennäköisiä vaihteita. Päiväunilakko, jaloissa roikkuminen, jatkuva turha kitinä ja kiukuttelu, syömättömyys yms 😀 Varmasti tulee paljon erilaisia vaiheita, mutta menevät ohi enemmin tai myöhemmin ja ajankohtaisempaa puskee tilalle 🙂
Kiva tietää mitä kaikkea voi olla vielä edessä 😉 mutta helpottavaa se on nimenomaan että yleensä menevät ohi !
Kaikilla varmaan tulee toi jossain vaiheessa, mutta ei kannata lannistua kyllä se ohi menee jossain vaiheessa 🙂 toki jotkut kaipaa seuraa/huomiota enemmän kuin jotkut. Kannattaa kuitenkin muistaa että kun vauvalla on ns kaikki hyvin:on leikitty, ulkoiltu, syöty, nukuttu yms. niin voi kyllä ihan hyvällä omallatunnolla antaa vauvan vähän kitistäkkin sen aikaa että saa oman ruoan tehtyä ja muita kotitöitä. Ei se vauva siitä mitään traumoja saa tmv. Mä en ainakaan totuttaisi siihen että päivisinkin saisi jatkuvalla syötöllä huomiota/seuraa.
Toki vauvankin voi ottaa mukaan kotitöihin esim sitterissä ”mukaan” tekemään ruokaa tai tyhjentämään tiskikoneita kun samalla höpöttää mitä tapahtuu, yllättävän pienenkin mielestä on jännää seurailla noita puuhia.
Hyppykiikkua kannattaa testailla heti kun pystyy, meillä viihtyi siinä kun esim. Itse kävin suihkussa/tein ruokaa, toki KOKOAJAN näköetäisyydellä.
Hei joo hyppykiikku pitääkin kaivella esiin, eiköhän sitä viimeistään joulun jälkeen aleta testailemaan 🙂 jep kyllä tuota Milan mukaan ottamista on kokeiltu myös mutta kun ei saisi edes selkäänsä kääntää, koko ajan pitäisi säilyä katsekontakti 😀
Meillä on ollut pienestä saakka niin, ettei jäis yksin. Äidin pitää olla aina metrin säteellä näkyvillä. Olen siis kuljettanut neidin mukanani sitterissä mm. Suihkuun, vessaan ja kokkaamaan. Sitterissä istuu ihan ok jokusen tovin. Voimia, niitä tossa vaiheessa tarvitaan..
Kuulostaa tutulta, Milakin monesti ollut suihkussa mukana 😀 Kiitos !
Täältäkin löytyy yksi kohtalotoveri! Koko ajan pitäis olla viihdyttämässä ja yksin ei voi olla. Toivottavasti menee ohi. 🙂 Tsemppiä <3
Niinpä, samoin sinne <3
Kuulostaa tutulta 😀 tää mammakaan ei saa edes vessassa käydä.. tälle vaiheelle on kai ihan nimityskin. Eroahdistus 🙂 meidän neiti reilu 8 kk ja vielä tää jatkuu..
Mä en osannut odottaa että se eroahdistus alkaa JO NYT ! 😀
Eroahdistus 🙂 Menee ohi, meillä oli samaa about tuohon aikaan ja nyt se vaihe tuli uudestaan, pikkuhiljaa alkaa (luojan kiitos!!!!!) taas menemään ohi ja paluu normaaliin taas ajankohtasta 😀
Oi ihanaa, jotenkin tää vaan tuli ihan puun takaa yhtäkkiä !! 😮
Meillä… jatkuu edelleen (pahenee vain…) ja tyttö 9kk. Raskasta on :/
Tsemppiä kovasti sinne myös <3
Niin se tais meilläkin alkaa tuohon aikaan ja jatkuu edelleen…neiti nyt siis 16kk 😀 kokoajan vaan kyhnää mun kimpussa. kahestaan kun ollaan kotona niin ei taho ee lelut kiinostaa kun vaan kainalossa kyhnää taikka sitten kiipiää pitkin mua. onhan ne halit ja pusut ihania,mutta hei kokoajan ;D tää on sellanen kunnon mammantyttö 🙂 sitten ei ole ongelmia kun oo poissa näkyvistä vaan leikkii isin ja mummojenkin kanssa. tosin ollaan niin paljon kahdestaan että en ihmettele että neiteestä on tullut mamman perskärpänen 😀
Apua, älä pelottele 😀 mutta on se kuitenkin toisaalta myös niin ihanaa että on tollanen mammantyttö <3
Meillä tuli kanssa 6kk iässä toi eroahdistus yhdistettynä vierastamiseen. Se oli ihan älyttömän ärsyttävää näin äitin näkökulmasta mutta onneks myös meni nopeasti ohikin.
Vierastamista ei olla ainakaan vielä pahemmin havaittu, onneksi ! Mutta sekin on vielä edessä päin….
Meillä on ollut noita vaiheita jo useampikin, usein johtuu ilmeisesti eroahdistuksesta kun pieni lapsi alkaa ymmärtämään omaa erillisyyttään hieman enemmän.. Ymmärrän hyvin, että alkaa ärsyttämään, mutta lohdutuksena se että ne tosiaan ovat niitä ”vaiheita” 🙂 Tosin voihan ne hampaatkin kiusata. Sekin tuli meillä huomattua vauvavuoden aikana et aina kun meidän neiti oli kiukkuisempi ja nukkui huonommin niin pian oli jo suussa uusi hammas 🙂
Näinhän se taitaa tosiaan olla… 🙂 Saa nähdä milloin se ensimmäinen pieni hammas ilmestyy, vielä ei ainakaan näy tai tunnu.
No juu, kyllähän se ohi menee ehkä viimeistään kaksi vuotiaana 😉 ainakin meillä. Eka kitisi että halusi seuraa mut ei päässy liikkeelle. Sit kitisi kun pääsi liikkeelle, ja tuli lahkeisiin roikkumaan, kirjaimellisesti. Ei tule kotitöistä mitään, lapsi on otettava jollain tapaa mukaan puuhiin. Sit kun lelut alkavat puhella toisilleen, on meillä alettu viihtyä yksinkin, eli reilu 2vuotiaana. Ja mikä parasta, kitinää oli vain silloin kun oltiin kaksistaan kotona. Kun mies tulo ja koko perhe oli koolla, lapsi viihtyi myös itsekseen. Nyt pikkusisko 8kk kitisee jos isoveikka ei hyöri ympärillä. Eli se niistä rentouttavista päivistä kun isompi mummilla käymässä 😉
AA vai että kaksivuotiaana 😀 No eihän tässä sitten mitään hätää ole… no ei 😀 apua.. Voi vitsit, on tää lapsiperhe elämä kyllä jännää, sitä rentouttavaa omaa-aikaa taitaa olla sitten tarjolla kun kaikki lapset on aikuisia seuraavan kerran 🙂
Meilläkji on ollu noita vaiheita! 😀 ja hampaatki meillä kiukutti PALJON ja saatto kiukkuilua olla jo kuukautta enne ku hampaat puhkes.. 😀
Mua vähän pelottaa jo ne hampikiukut, ei nää nimittäin taidakkaan olla niitä… 😛
Juu, vaiheita tulee ja menee, eroahdistuksesta uhmaan jne. Raskasta, mutta itse saan lapsista (poika 3v ja tyttö 9kk) kuitenkin sitä positiivista enemmän, sen avulla jaksaa 🙂 Ja samaa mieltä olen jo edellä kirjoittaneen kanssa, että kun lapsen tarpeet huomioitu, voi antaa vähän kitistäkkin. Pitäähän sitä itsekkin nyt syödä, nälkäisenä olet pian itse kiukkuinen (minä ainakin) 🙂
Nimenomaan, nää on vaan niitä pieniä raskaita juttuja. Kyllä mä rakastan äitiyttä ja tuo pieni tuo niin paljon iloa päiviin ettei sillä oo mitään rajaa <3 Joo näin mä oon yrittäny tehdä, jotenkin ite on vaan niin huono kestää sitä huutoa että mielummin nappaa neidin syliin kun antaa huutaa 😀