Mä niin muistan nuo fiilikset viime syksyltä kun Erilaisten äitien toinen tuotantokausi pärähti ruutuun. Samoja tuntemuksia kerrataan myös tänäkin syksynä kun Toisenlaiset äidit -sarja pyörii ruudussa. Selvennyksenä siis epätietoisille, meitä pyydettiin Milan odotusaikana osallistumaan Erilaisten äitien koekuvauksiin, mutta passattiin tuo tsäänssi päästä mukaan ohjelmaan. Mahdollisuuttaa kieltämättä mietittiin ihan vakavasti, mutta melko nopeasti päätös kieltäytymisestä osallistua edes koekuvauksiin saatiin aikaan. Itseasiassa olin aika yllättynyt siitä, että Niko edes harkitsi asiaa. Ensimmäinen lapsi, ensimmäinen synnytys ja hyvin tuore parisuhde, olivat kuitenkin ne suurimmat syyt miksei homma sopinut meille. Ei tuohon komboon olisi millään voinut yhdistää vielä tositeeveetä. Liian paljon uusia, jännittäviä ja jopa stressaavia asioita muutenkin ihan riittämiin.
Siltikin sitä huomaa miettivänsä usein, miten tuo ohjelma olisi muuttanutkaan meidän elämää tai synnytystä kokemuksena ? Mahdotontahan sitä on tietää, mutta näin jälkikäteen ollaan kuitenkin satavarmoja siitä että tehtiin oikea päätös. Synnytys, etenkin ensimmäisen lapsen kohdalla on niin uusi, jännittävä ja intiimi tapahtuma joka haluttiin varjella ja kokea ihan kahdestaan. Ne tuskaiset päivät osastolla ennen synnyttämään pääsyä olisivat olleet varmasti entistäkin tuskallisempia kameroiden läsnäollessa. Toisaalta taas ihan pikkuriikkisen harmittaa sen puolesta, ettei niitä pikkumimmin ensihetkiä ole edes videolla. Ja kun miettii miten konkreettisen muiston ohjelmasta olisi saanut, kokonaisen televisiosarjan jakson siitä hetkestä kun oma elämä muuttui niin taianomaisesti. No onneksi meillä oli oma kamera mukana sentään muistojen säilömistä varten.
Yhteenvedoksi muodostuu se fakta, ettei meistä tuollaiseen pyöritykseen varmasti olisi. Jotenkin raskaus, synnytys ja lapsen ensi hetket on meille sellaisia asioita jotka viimeisenä jaettaisiin TV:ssä koko Suomen silmien edessä. Vaikka tottakai meidän jakso olisi ollut todella kiinnostava ja koko kansan silmäkulmat kostuttava 😉 Upeeta kuitenkin että tästä maasta löytyy monia rohkeita äitejä, naisia ja perheitä jotka haluavat jakaa noinkin henkilökohtaisen asian ja näin antaa varmasti monelle rohkeutta ja voimaa omaa synnytystä ja äitiyttä varten !
Mitä mieltä te ootte näistä sarjoista ? Olisiko siellä ruudun toisella puolen rohkeutta lähteä moiseen pyöritykseen mukaan ?
– Essi
Ihania sarjoja ja seurannutkin olen. Ikinä en kyllä itse lähtisi, joten hatunnosto heille jotka ovat mukaan pyöritykseen lähteneet. 🙂
Niinpä ! 🙂 Kiva että rohkeita ihmisiä kuitenkin löytyy.
Mullekin tuli sillon sama maili, muttei lähdetty mukaan, mikä nyt itse asiassa vähän jopa harmittaa! Mut samaa mietin silloin kun sinä, ettei se ehkä olis ollu meidän perheen juttu 🙂
Jep, se mailihan meni melkein jokaiselle raskaan olevalle bloggaajalle muistaakseni 🙂 Mä puhuin tosiaan tuotannon kanssa ihan puhelinitse asiasta myös, mutta ei meistä sit kuitenkaan ollut siihen hommaan.
Mulla ei kävisi kyllä edes harkinnantasolla. En kaipaa yhtään ylimääräistä julkisuutta elämääni enkä jaksaisi sitä että olisin synnytyksestä tuttu :–D Mutta en sitä kiellä etteikö noita olisi kiva katsoa! Eli hyvä mimmit, mukaan vaan 😉
Noin mekin ajateltiin ennen kun se ehdotus tuli oikeasti nenän eteen. Vaikka aina oltiin ajateltu että ei ikinä, niin silti sitä pohti moneen kertaan että jos nyt kuitenkin ? 😀 Jännä juttu.
Näinpä, ihana että noita sarjoja saadaan toteutettua 🙂
Mulle tuli kans sillo se pyyntö! Mutta just samoista syistä ei lähetty mukaan. 🙂
Jep jep, aika yleisiä syitä varmasti 🙂
En harkitsisi tuollaista sekunttiakaan, ehdoton ei! 😀 Tuskin miehenikään järin innostuisi asiasta…. En haluaisi edes äitiä mukaan synnytykseen, saati miljoona tv:n katsojaa 😀
Tv toisi ihan liikaa julkisuutta ja niitä ikäviä kommentteja sun muita. Blogini ei ainakaan ole niin suosittu, että siitä tulisi valtakunnan puheenaihe 😉
Mutta… silti niitä jaksoja on kiva katsella, joten jos joku tuntee tälläisen omakseen, ei mulla ole mitään sitä vastaan 🙂
Aikamoni on varmasti asiasta kanssasi samaa mieltä. On tuo kuitenkin niin intiimi tapahtuma 🙂 Mulla sama, en haluaisi myöskään omaa äitiä synnytykseen 😀
Voi emmä kestä Milperiä :”’) siis mä muistan ku oon seurannu teitä ihan siitä asti ku odotit Milaa ja nyt se on jo niin kaunis pieni tyttönen!!! Antaa toivoo ton Aduskan kans, et kai sä täältä pian tulee perässä ;-D ja hassuu ku seurataa toisiamme tällai ruudun toiselta puolelta ni välil tuntuu ku tunnettais! Villen siskoki asuu siellä J-kylässä ja sit ku saadaan peput seuraavaks sinne raahattua ni ehdottomasti täytyy treffailla!
Ja mitä Erilaisiin äippiin tulee ni mul on aina ollu kutina et oisin halunnu osallistua! Ois ollu hubaa 🙂
Ihana Oona <3 ja hei höpshöps Aduska on yksi söpöimmistä vauvoista mitä oon ikinä nähnyt !!!! Niinpä, todellakin treffataan jos ja KUN saatte köörinne tänne Keski-Suomeen. Olis ihan huippua, koska ihan samat fiilikset täällä noista tuntemis-fiiliksistä !
Itsekin kirjottelin viime viikolla ihan samasta aiheesta. En kyllä olisi valmis lähtemään kameran eteen synnytystilanteessa, kun en halunnut kuvamateriaalia ees omaan kameraan 😀 ja en usko, että omasta ensimmäisestä synnytyksestä olisi saanut ees mitään julkaisu kelposta materiaalia, volyymit oli sen verran korkeella ;D
Aijaa, täytyy kurkkia sun postaus 🙂 hahah, mä en kuulema ollut edes kauhean kova ääninen synnyttäjä.