Normia hiljaisempaa on blogissa pidellyt muutaman päivän ajan, eikä viikonloppuisia raskauskuulumisiakaan ole jaksanut ja ehtinyt tulla päivittämään. Nyt tuntuu rehellisesti siltä, että ihan liian paljon tapahtuu ja tekemistä riittää. Ei vaan jaksa, eikä pysty keskittymään täysillä kaikkeen. Jostain on luonnollisesti pitänyt karsia, hoidella pelkkiä pakollisia juttuja ja viikonloppuna keskittyä perheeseen kun yhteistä aikaa on just nyt niin rajallisesti. Tiedättekö sen tunteen kun pää vaan meinaa räjähtää yksinkertaisesti siihen, että on liikaa asioita, mietittävää, hoidettavaa, kiirehdittävää ja muistettavaa? Ja se tunne, kun tiedät, että puolet niistä tärkeistä asioista on jo unohdettu…
Ylihuomenna onneksi helpottaa, mikä myös jännittää ja stressaa aika lujaa. Nimittäin silloin on vihdoin mun viimeiset näytöt, ja jos kaikki menee kuin on suunniteltu, on tutkinto valmis ja koulu mun osalta taputeltu samalla. Pitäkää siis peukkuja! Vaikka ei tässä oikeastaan mitään stressattavaa sen osalta edes pitäisi olla, mutta jännittää silti älyttömästi. Eikä se stressi muuten ihan vielä siihen lopu, nimittäin loppuviikko meneekin sitten Nikon saliprojektin merkeissä. Kuntosali aukeaa ensimmäisille asiakkaille jo ensi lauantaina. Ihan hurjaa ja niin siistiä, että homma lähtee jo todenteolla käyntiin! Käykää kurkkimassa Instasta ja Facebookista miltä homma näyttää, jos sattuu kiinnostamaan.
Mikä tässä stressissä on ylivoimaisesti syvimmältä on se, että meidän vanhempien pinnat on normaalia lyhyempiä. Milan uhma on noussut viime viikkoina ihan uusille leveleille, ja siihen kiukutteluun tulee lähdettyä itse ihan liian helpolla mukaan. Mistähän saisi extrapinnaa hankittua, nimittäin sitä tarvittaisiin meidän katon alla nyt kipeästi ja nopeasti jostain lisää? Tosin just tossa viikonloppuna Nikon kanssa pohdittiin, että Milan temppuilun lisääntyminen voi myös osaltaan selittyä silläkin kun isi on taas arkisin kuvioissa niin vähän. Tyttö ikävöi Nikoa ihan älyttömästi, ja viikonloppuisin sitten osoittaa isille mieltään välillä aika rajustikin. Miten muuten muilla reissutyö isin omaavilla perheillä menee? Reagoiko lapset, jos niin miten?
No mutta onneksi tätä härdelliä ei oo enää pitkästi luvassa! Voitte varmaan kuvitella, kuinka tapahtumarikas viikko täällä on tosiaan juuri startannut, joten voi olla, että se näkyy myös blogissa. Muutama postaus on tulossa varmasti kuitenkin, joten pysykää kuulolla jos Nikon kuntosaliluomus kiinnostaa enemmän ja arkisafkaa sekä vauvahankintojakin on luvassa. Hauskaa ja aurinkoista viikkoa kaikille – kohta on KESÄkuu!
Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa JA Instagramissa + Snapchat: @essipieces.
Voi kuule, niitä uhmakausia tulee ja menee, eikä aina löydy edes selityksiä mistä johtuu. Ja mielestäni vanhempienkin pitää saada näyttää tunteensa, jos ärsyttää niin ärsyttää ja se saa näkyä kunhan ei ole jokahetkistä räytymistä, mitä teilläkään ei varmasti ole.
Täällä kans molemmat muksut antaa paukkuu välillä oikein olan takaa, mutta samanlainen räisky on äitikin ?
Ja sali hommat todellakin kiinnostaa, vaikkakin on vähä turhan pitkä matka tutustumaan. Voi kunpa tulis jotai nettivalmennus juttuja/vinkkejä jolla sais uutta intoo edelleen viimeisiin roikkuviin kiloihin ☀️
Ja sulle super tsempit näyttöön ja loppuraskauteen, se on yks hujaus kun teitä onkin neljä ?????
😀 Tuo on varmasti ihan totta! Mutta kyllä täällä menee rehellisesti jo välillä sormisuuhun myös sen äidin uhman kanssa kun lähtee samalle linjalle lapsen kanssa 😀 mutta kaipa tästäkin selvitään! Kummasti on meidänkin kiltistä ja herttaisesta neidistä alkanut kuoriutua aikamoinen justiina jääräpää… ai kamala! Salilta julkaisen kuvia ja vähän juttua blogiin perjantaina, pysy kuulolla 🙂
Kiitos Tiina, näytöt meni tänään tosi hyvin. Toivottovasti tää raskauskin menis tällä mallilla maaliin asti <3 Kivaa kesää sinne!
Meillä on tuon kannalta hyvä tilanne, että isi on lähestulkoon koko kesän lomalla, mutta 2,5-veen O:n uhma on tosi paha. Saas nähdä kuinka käy pian kun pikkuveli syntyy. Kauhulla odotan. Saan todellakin kiittää onneani kun on kaksi apukättä kotona koko kesän. Stressiä kehitän itelleni kyllä vähän turhaan tyyliin muutamista tavaroista, jotka ei oo kuukauden aikana löytäneet paikkaansa uudessa kodissa.
Oo aika ihanalta kuulostaa, malttaispa meilläkin Niko pysyä vähän enemmän kans kesällä lomalla, mutta ei 😀 Muakin on alkanu vähä pelottaa miten ton uhman kanssa käy kun bebe syntyy. Lievittäiskö se, vai lietsooko entisestään? Apua…
Niimpä, toivotaan parasta että näistä uhmiksista tulis maailman herttasimpia isosisaruksia 🙂
Sitten kans postaus instamonth 5/12 jos ehdit! Kivaa kesää sulle!!<3 Pus!
Pistetään huomenna toteutumaan 🙂 Kiitos samoin Suvi sinne <3
Apuva kuulostaa tuo uhman lisääntyminen hyyvin tutulta,Eetu on aikamoinen uhmeli:D
Siis aivan kamalia välillä nää about kolme veet 😀
Nyt teillä varmaan riittää niin paljon touhua tulevan vauvankin kanssa ja muuten, että olisiko kesä hyvää aikaa oikeasti vain olla yhdessä koko perheellä tai sillä kokoonpanolla millä pystyy ja hengähtää ilman ”bucket list” juttuja. Toki ymmärrän että varsinkin kesällä ihana touhuta kaikenlaista mutta jottei menis liian hektiseksi. Tekee sekö aikuisille ja lapsille välillä hyvä vaan olla ja vähän vaikka tylsistyä. Sillä tavalla kasvaa onnellinen lapsi ja samalla mielikuvitus kehittyy, kun ”ei oomitään tekemistä”. Saattaa myös uhmaan vaikuttaa kun ei oo liian usein ylikierroksilla 🙂