Mä oon kuluneen kevään aikana manannut kiirettä ja hektisyyttä varmasti jo kyllästymiseen saakka, mutta sellaista meidän elämä tosiaan on viime kuukausina ollut. Tuttua varmasti lähes jokaisessa lapsiperheessä, ja siihen on vain totuttava ja luotettava siihen, että seesteisempiä ja rauhallisempia aikoija on vielä edessä päin. Ajatus äitiyslomasta ja tulevasta kesästä huojentaa kieltämättä tän stressaavankin jakson pyörteissä, sillä aikaa on pian luvassa ihan koko perheen kesken ja vuoden parhaimpaan aikaan. Kyllä kesä ja kesävauvat vaan on meidän juttu!
Viikonlopuksi sain hemmottelua, jota minulle oli äitienpäivänä lahjaksi luvattu. Niko oli sopinut Milalle yökyläreissun mummilaan, yrittänyt varata mulle jalkahoidon ylläriksi siinä kuitenkin onnistumatta, ja illalla mut vietiin ulos syömään astetta fiinimmin. Vaikka jalkahoito jäi äitiyslomalle käytettäväksi, oli vuorokausi ihan kahdestaan enemmän kuin tarpeen meille molemmille. Ensimmäistä kertaa sitten Milan syntymän jälkeen oltiin ulkona syömistä lukuunottamatta ihan vain kotona, katsottiin (lätkää ja) leffaa kainalokkain, nukuttiin univelkoja pois ja noustiin aamupalalle vasta puolenpäivän aikoihin. Niin luxusta ja akkuja lataavaa, että ihan harmittaa ettei olla tajuttu tehdä näin aiemmin.
Sovittiin, että nyt skarpataan asian suhteen kun vielä pystytään ennen vauvan saapumista taloon. Tarkoitus olisi huoltaa parisuhdetta ainakin vielä pariin otteeseen ihan kaksistaan, ja ehkä repäistä ihan yhdeksi yöksi hotelliin johonkin toiseen kaupunkiin asti rentoutumaan. Ei tarvitsisi sitä aamupalaakaan itse tehdä! Muutenkin meininki on keskittyä arjessa muutama aste enemmän taas myös toisiimme. Muistaa tehdä enemmän niitä pieniä juttuja – koskettaa, kehua, kuunnella, puhua ja pussata. Eiköhän tällä kombolla edessä ole taas yksi ihana(n raskas) vauvavuosi, sitä me jo kovasti ainakin odotetaan! ♥
Just tänään muuten Suomipopilla puhuttiin isovanhempien hoito”vastuusta” lapsenlapsia kohtaan, ja se herätti kyllä ajatuksia. Meillä on ihan supermummit ja papat, heitä ei voi tarpeeksi kiittää ja arvostaa. Hoitohommat onnistuu lähes aina kun on tarve, mutta välillä kuitenkin, kun tarvetta sattuu yhteen ajankohtaan enemmän niin tuntuu ihan nololta olla apua vailla jatkuvasti, vaikka mielellään isovanhemmat Milaa katsovatkin aina. Usein jos typy ei ole hetkeen ollut hoidossa, mummit kyselevät pian jo perään. Mielestäni lastenlasten hoitaminen ei kuitenkaan missään nimessä ole isovanhempien vastuu, vaan sen halun täytyy lähteä mummeista ja papoista itsestään. Joten mielestäni jokaisen isovanhemman täytyy myös osata avata suu siinä vaiheessa jos hoitotaakka kasvaa liian suureksi. Millaisia ajatuksia tää teissä muissa herättää? Ja miten ylipäätään teillä isovanhemmat on mukana lastenlasten elämässä, saatteko paljon apuja?
Miten teillä huolletaan parisuhdetta? Kuinka usein otatte aikaa kaksin?
Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa JA Instagramissa + Snapchat: @essipieces.
Tags : ajatuksia, lapsijutut, parisuhde, perhe
Meillä lapsi on mummulassa yökylässä noin 2 kk välein ja mikäli meillö on jotain menoa niin aina isovanhemmat innokkaana ammaavat. Useamminkin he haluaisivat kyllä ottaa poikaa kyläilemään ja mielellään hänen kanssaan viettävät aikaa. Me ajatellaan asia niin että kun mummulassa ei olla joka viikonloppu yökylässä niin mummula säilyy sellaisena speciaalimpana paikkana ♡
Pitäisi itsekin muistaa huoltaa taas enemmän parisuhdetta varsinkin kun pikkukakkonen on ilmoittanut tulostaan. Ennen toisen syntymää onkin tarkoitus pyhittää toisillemme aikaa enemmän ja tehdä jokin yhden yön reissu kahdestaan. Jotenkin kiireinen arki on vienyt mukanaan ja yhteinen aika jää väkisinkin vähemmälle, valitettavasti. Onneksi ne arjen pienet huomioimiset on säilyneet ja ne on ihan yhtä tärkeitä!
Tuo spesiaalimpi-pointti on ihan totta, se on niin erilaista ja jännää kun siellä yökyläilee sopivin väliajoin. Ihana kun teilläkin on innokkaat isovanhemmat <3
Samanlaisissa merkeissä ilmeisimmin sielläkin elellään, tsempit pikkukakkosen odotukseen ja ihanaa kesää sinne 🙂
Lapsi 1,5 v. Viimeks huollettu parisuhdetta joskus syksyllä 2014. Lapsen syntymän jälkeen ei olla käyty kahdestaan missään. Isovanhemmista ei ole minkäänlaista hoitoapua. Eivät ole siis hoitaneet lastenlastaan kertaakaan. Kyllähän tässä alkaa hermot kiristyä, mutta ei auta kuin kestää. Olkaa kiitollisia ja onnellisia että teillä on noin hyvä tilanne! Auttavaiset isovanhemmat nuin lähellä. Se ei ole todellakaan itsestään selvyys!
Onpa ikävä kuulla, kaikilla vanhemmilla kun olisi tarve myös siihen ihan kaksin vietettävään aikaan. Tsemppiä sinne <3
No, eihän se vastuu toki sinänsä ole, mutta luulisi olevan jokaisella vanhemmalla halu auttaa lastaan ja olla kiinnostunut myös lapsenlapsistaan. Näin kuitenkaan meillä ei ole; ikinä ei ole lapset olleet hoidossa. Toiset isovanhemmat ovat kyllä kiinnostuneita ja auttavat miten voivat, mutta asuvat toisella puolen suomea. Ei siis hoitomahdollisuutta. Ei myöskään yhteistä parisuhdeaikaa ole ollut moneen vuoteen. Ihan mikä tahansa apu kelpaisi kahden pienen lapsen arjessa, mutta lähinnä apua odotetaan toisin päin ja apua kyllä kohdistetaan yhdelle lapsenlapselle.
No, menee se näinkin ja yhteistä aikaa se on perheaikakin 🙂
Tuo on ihan totta! Tosi harmi ettei teillä ole hoitoapuja isovanhemmista, mutta tuo maantieteellinen syy on aika mahdoton yhtälö. Kun lapset vähän kasvaa, kannattaa ottaa selvää muistakin hoitomahiksista, että saisitte jossain vaiheessa vetää happea ihan kaksistaan <3 Tsemppiä!
Missä paikoissa te Jyväskylässä käytte syömässä kun haluatte fiinimpää? Ravintolasuosituksia sinne suunnalle? 🙂
Nyt Niko vei mut Huviretkeen pihville, mutta hyviä vaihtoehtoja on lisäksi Trattoria, Figaro ja sen Winebistro, Kissanviiksi sekä Stefan´s Stakehouse 🙂
Meillä lapsi syntyi syksyllä 2014, lapsi ei ole kertaakaan ollut yökylässä isovanhempien luona, he kun asuvat ihan toisella puolen suomea. Yhteistä parisuhdeaikaa on ollut viimeksi raskausaikana. Nauttikaa kun asiat ovat teillä toisinpäin, isovanhempien apu ei ole todellakaan itsestäänselvyys. ? Monet itkut on väännetty mutta toisaalta tähän on jo tottunut.
No mutta hieman isompana sitten voi olla mahdollista, että viette vaikka lapsen/lapset mummilaan yöksi/kahdeksi. Tuo on kyllä iso haaste, jos mummilaan on pitkä matka. Tsemppiä sinnekin <3
Meilläkin on ihan huiput isovanhemmat. Mun äiti on ollut meillä joitain tunteja poikaa kattomassa, viikonloppuna käytiin just ravintolassa miehen kanssa. Loppu kesästä olis eka yökyläreissu tulossa mummolaan.
Miehenkin vanhemmat kovasti osallistuisivat, mutta asuvat sen verran kaukana, että ei hoitoavuksi juuri ole. Tosin mummi kyllä jo odottaa, että saa poikaa kesälomillaan viikoks kylään, saa nähdä kuinka pian sen raaskii sinne antaa. 😀 mutta tosi kiitollinen kyllä kun on osallistuvat isovanhemmat ja muutakin tukiverkkoa tarvittaessa.
Ihana kuulla <3 Tuo eka yökylä on varmaan aina jännittävämpää meille vanhemmille kuin lapselle. Hyvin se varmasti menee!
Iiik alkoi jännittämään! Meillä on tulevana viikonloppuna KAKSI yötä kaksin kotosalla miehen kanssa! Ja lapsi menee juurikin fammun ja vaarin luo yökyläilemään. Pyydetään kyllä tarvittaessa aina apua, nyt kun lapsi on isompi ja tahtoo itsekin yksinään yökyläilemään ja viihtyy. Ovat kyllä tietysti sanoneet, jos on jo jotakin menoa ja niinhän se pitääkin olla. Kyllä isovanhempienkin täytyy saada sanoa ei.
Oo toi ois ihan luxusta, raaskisikohan meidänkin viettää vielä kokonainen viikonloppu kaksitaan ennen vauvaa? Ois aika ihanaa ja JÄNNÄÄ 😀
Mistäköhän tuo mustavalkoinen keittiöpyyhe mahtaa olla?
Taitaa olla viime kesänä Clas Ohlsonilta ostettu 🙂