Kuusikuinen

13.2.2017 in yleinen

Kuusikuinen. Puolivuotias. Meidän pieni vauva. Oikeasti? Ajan juoksu kiihtyy vain ja alkaa kyllä jo tuntua ettei tässä itse pysy ihan täysillä edes mukana. Pikkupikkuvauva-aika on ohi ja ristiriitaisilla fiiliksillä mennään jatkuvasti. Toisaalta niin ihanaa, kun toinen kasvaa ja kehittyy (…ja jes me selvittiin ekasta puolesta vuodesta, eikä olla edes ihan zombieita!) , mutta kyllä se kyynel nousee silmään kun haikailee jo sen ihan minivauvan perään. Jos pelkällä tunteella eläisin niin puhuisin varmaan Nikoa jo ympäri seuraavaan pieneen… Onneksi järkeä on kuitenkin vielä jonkin verran päässä jäljellä ja haaveet kolmosesta jätetään jonnekin tulevaan. Tällä kokoonpanolla meidän perheen on just nyt tosi hyvä ja lähivuosina on aika toteutella hieman toisenlaisia haaveita.

Puolivuotias Noel on jo ihan eri tyyppi kuin pari kuukautta sitten. Meno on ollut kova jo pitkään ja sekin vaan kiihtyy jatkuvasti. Konttausasennossa hengaillaan paikallaan, mutta liikkuminen on vähän jumahtanut tuohon ryömimiseen. Se ryömiminenkin tosin luonnistuu jo sillä vauhdilla, että täällä saa ihan oikeasti olla silmät selässä, ettei tuo vintiö ehdi rappusiin huomaamatta. Ei tosiaan olla vieläkään saatu aikaiseksi portin hommaamista tai rakentamista, mutta eiköhän tähän pelleilyyn jossain vaiheessa kyllästy tarpeeksi, että se portti on jostain löydettävä miellytti sen ulkonäkö silmää tai ei. Syöttötuolireenitkin startattiin muuten viime viikon lopulla, ja vitsi miten pojan maailma avartui. Ruoka maistuu ihan eri tavalla, kun saa istua isojen poikien tuolissa!

Kiinteiden maistelua on nyt takana reilu kuukausi ja homma alkaa jo luonnistua. Jokainen uusi maku ei enää vaadi sen suurempia totutteluja, ja poika söisi suurella innolla varmasti jo isompiakin annoksia. Nyt kun saadaan vielä tuo syöttötuolihomma rullaamaan kunnolla, niin sukelletaan pikkuhiljaa myös sormiruokailun saloihin. Tällä hetkellä imetyskertoja päivässä on sellainen 6-8 ja öisin tankataan myös vielä 2-3 kertaa, vaikka kiinteitäkin maistellaan neljästi päivässä. Saa nähdä miten Noelin kasvu on alkanut regoida uusiin ruokiin, sillä huomenna päästään neuvolaan puolivuotismitoille.

Kuvistakin sen varmasti huomaatte, että Noel jatkaa edelleenkin tutulla aurinkoisella asenteella kuukaudesta toiseen. Pieni naurusuu on meillä hyvin tuttu näky ja Noelilla on todella harvoin huonoja päiviä. Niitäkin tosin välillä esiintyy, sillä eihän kukaan aina jaksa olla hyvällä tuulella esim. jos päiväunet on jääneet lyhyiksi. Tosi tyytyväinen tää jäbä kuitenkin on selvästi elämäänsä ja monet tutut aina jaksavat ihmetellä, miten iloinen tyyppi Noel on. Sitä me vanhemmatkin usein ihaillaan ja ihmetellään. Toivottavasti tuo ilo ja pilke silmäkulmassa säilyy pojalla läpi elämän.

Noelin lempparijuttuja tällä hetkellä on isoimpana edelleenkin isosisko. Pikkuveli ei vaan saa tarpeekseen isosiskon hömpötyksistä ja seurasta. Se tapa millä nuo kaksi bondaa jo yhdessä sulattaa mun sydämen joka päivä <3 ”pikkuveli on mun paras kaveri” – on ehkä parasta, mitä Milan suusta kuulee lähes päivittäin. Muita lemppareita just nyt on puuro ja hedelmäsose, leikkipiano, Milan huoneessa seikkailu ja hengailu, tissi ja päiväunet mieluiten poski kiinni äidin rinnassa, vaunu-unet myös, vesi ja etenkin suihku, piiloleikit ja muut nauratusleikit ja omat ja muiden ihmisten varpaat on ehkä mielenkiintoisimpia ikinä. Inhokkijuttuja on vähän, mutta peruna on ihan nou nou ja samoin pinnasänky – siellä ei nimittäin puolta tuntia pidempään nukuta koskaan!