Mielipiteitä tähän on varmasti yhtä monia kuin on vanhempiakin. Samoin tapoja, mutta kuka sen viime kädessä päättää mikä on oikein ja mikä ei? Mä olen viime kuukausina miettinyt vanhemmuutta enemmissä määrin, ja nimenomaan sitä, että riittääkö pelkkä maalaisjärki tässä hommassa? Kuinka voisimme tehdä kaikkemme, että meidän pienillä olisi mahdollisimman hyvät eväät elämään? Riittääkö positiivinen vanhemmuus, lapsen kuuleminen, perustarpeiden täyttäminen, kannustaminen, rajat ja rakkaus?

Tää pieni kipuilu omien kasvatusperiaatteiden ja ylipäätään vanhemmuuden äärellä johtuu varmasti esikoisen lähestyvästä kouluiästä. Se on niin konkreettinen askel eteenpäin niin lapsen, kuin vanhemmankin elämässä. Ihan se täysi pikkulapsiaika alkaa olla osittain ohi meidän perheessä, kun esikoinen heittää koulurepun selkään. En tiedä kumpaa jännittää enemmän, äitiä vai tytärtä.

Joka tapauksessa uskon, että ollaan tähän asti onnistuttu hyvin. Mila on omatoiminen, ajattelevainen ja tosi fiksu tyttö, joka on super empaattiinen ja omaa myös vahvan oman tahdon. Ollaan myös huomattu se, että mikä on toiminut esikoisen kohdalla, ei taas ole natsannut niin hyvin kuopuksen kanssa. Kasvatusmetodeja on joutunut miettimään uusiksi, ja on täytynyt oppia luovimaan kahden lapsen tarpeiden ja myös haasteiden välillä. Kuitenkin niin, ettei toinen jää paitsioon ja molemmat saavat vanhemmiltaan yhtä paljon. Ei mikään pienin pala kakkua, mutta kuka sanoikaan, että lasten kasvatuksen täytyisi olla helppoa? Ehkä se on just se koko homman juju ja hienous.

Noelilla on ikää nyt 3,5vuotta ja meillä on selkästi käsillä taas uusi vaihe hänen kanssaan. Ajoittain tää poika on niin isoa kundia ja taas toisena hetkenä hän kapsahtaa kaulaan, ja äiti on maailman tärkein. Rajoja haeskellaan ajoittain voimakkaallakin kiukulla ja sana EI pistää vain bensaa liekkeihin tai se ignorataan täysiin. Välillä korvat tuntuu olevan vain koristeena. Tässä kohtaa meidän aikuisten tulisi pystyä luomaan tälle pienelle miehen alulle hyvin selkeästi hänen omat rajansa. Toki niitä tullaan koettelemaan varmasti tulevaisuudessa, niin kuin isosiskokin tekee, mutta perustaa on rakennettava ihan pienestä pitäen.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että avain hyvään kasvatukseen on puhuminen, tunteiden sanoittaminen ja yksinkertaisesti se, että lapselle selitetään sanoin esimerkiksi asiat joita ei saa tehdä, ja miksi tietyt asiat on väärin. Itseasiassa oon sitä mieltä, että se on yleensäkin elämässä yksi tärkeimmistä asioista – puhuminen. Oli sitten kyse mistä ihmissuhteesta tahansa tai siitä lasten kasvattamisesta. Sillä on valtavan suuri merkitys lapsen ymmärryksen kehittämisessä asiassa kuin asiassa. Kun siihen yhdistää ikätasoisen avoimuuden ja sen, että kaikki tunteet on sallittuja, ei voi mennä metsään kauhean pahasti.

Erityisen tärkeänä itse pidän sitä, miten lapset käyttäytyvät toisia kohtaan. Tässä suuri merkitys on mallilla, jonka lapset kotoaan oppivat. Siksi pidän tärkeänä kiinnittää huomiota omaan käytökseen ihan pienissäkin jutuissa päivittäin, ja siihen millaisen mallin lapset saavat isän ja äidin parisuhteesta. Lapset imevät kotoaan niin paljon, ja huomaavat ihan niitä pienimpiäkin asioita arjessa, jotka lopulta ovat just niitä tärkeimpiä perusjuttuja – joten ne ovat todella merkityksellisiä asioita lapsen elämässä myös tulevaisuudessa. Osataan kiittää kohteliaasti, pyytää anteeksi aina tarpeen tullen, halia, näyttää tunteita niin hyvässä kuin pahassakin ja tottakai myös muut peruskäytöstavat olisi hyvä tulla luonnostaan. Niin ja niitä huonojakin päiviä saa tottakai olla.

Tultiinkohan me nyt kuitenkin siihen lopputulokseen, että se maalaisjärki riittää vallan hyvin, kun vielä lisää sopivast rajoja ja rutkasti rakkautta? Minkälaisia kasvatusperiaatteita teiltä löytyy?

Pitkästä aikaa ihan spontaania ajatusten virtaa ja kasvatusjuttuja blogissa – mitäs mieltä, jätetäänkö jatkossa oman pään sisälle vai otetaanko tavaksi availla näitä taas lisää myös tänne?

Ihanaa viikonloppua sinne just sulle! <3

x Essi

Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.

Tags : ajatuksia, kasvatus, perhelifestyle, vanhemmuus