Ihanaa helmikuun alkua kaikille! Tammikuu meni yhdessä hujauksessa ja jotenkin on vähän hömppä olo, sillä kevät on melkein jo ovella ja tuntuu samaan aikaan, että vastahan talvi alkoi. Valon määrä on selkeästi jo lisääntynyt ja päivä pitenee hitusen joka päivä. Samalla sen huomaa selkeästi myös omissa energiavarastoissa, vaikka Noelin yöt on samaan aikaan alkaneet menemään levottomampaan suuntaan. Välillä on ihan OK väsyttääkin, mutta kun samaan aikaan panostaa omaan syömiseen ja liikkuukin muutaman kerran viikossa vaikka väkisin, niin kyllä kaikki tuntuu paljon kevyemmältä. Onneksi luovuin herkuista, sillä jos mässäilisin sohvan nurkassa päikkäriaikaan karkkia ja pullaa niin olo olisi varmasti tosi kurja. Pikkuhiljaa sitä taitaa taas heräillä näistä vauvavuoden ekoista sumukuukausista muutenkin, ja ihan hyvä niin, sillä tuleehan Noelilla parin viikon päästä jo puoli vuotta ikää!

Usein teiltä tipahtelee toiveita, että haluaisitte enemmän ihan sellaisia ”arkipostauksia”. Nyt helmikuussa lupaan toteuttaa niitä myöskin ja sellaisia kevyitä, joidenkin mielestä tylsiäkin kuulumispostauksia haluan jatkossa mahduttaa jokaiseen viikkoon. Niitä on kiva saada itsellekin muistoksi arkistoihin näiltä ajoilta. Kamera pistetään laulamaan useammin, eikä blogin sisältöä enää mietitä niin tarkoin harkiten. Palataan sinne juurille, jolloin en ehkä ottanut tätä touhua ihan näin ”tosissaan”. Veikkaan että moni teistäkin tulee pitämään tästä muutoksesta ja mielelläni kyllä kuulisin toiveita aina teiltäkin. Millaisista postauksista tykkäätte ja mitä haluaisitte lukea!

Meidän alkuvuosi on alkanut hyvin ja ihanan tavallisesti. Viikot rullaa omalla painollaan, arki toimii ja viikonloput on ihan parasta perheaikaa. Mila käy edelleen päiväkodissa, mutta nyt hoitopäiviä on joka viikko kaksi, kun ennen vuoden vaihdetta niitä oli joka toinen viikko kolme ja joka toinen viikko kaksi. Tää uusi rytmi on meille selkeästi parempi, ja viikossa on nyt hyvä balanssi. Mila nauttii hoitopäivistä täysillä, ne on tytön ihan oma juttu ja kaverit siellä todella tärkeitä. Noel on sitten Milalle nykyään ihan kaikki kaikessa, sisarukset bondaa jo niin vahvasti yhteen kun pikkuveli on yhä enemmän kaikessa menossa mukana kasvaessaan. Niin ihania nuo kaksi, vaikka tietysti osaahan ne olla välistä ihan älyttömän raskaitakin. Myöskään kotihommat ei tästä talosta lopu tekemällä, mutta nää on näitä juttuja, jotka kuuluu tähän pikkulapsiaikaan. Välillä on oltava armollinen itselle ja välillä se koti näyttää siltä kuin siellä olisi pommi räjähtänyt. Mä en kuitenkaan halua menettää näitä aikoja suorittamiselle, vaan ottaa kaiken mahdollisen tästä ajasta kun lapset on pieniä. Sydäntä vähän puristaa jo nyt ajatus siitä, kuinka näitä vuosia tulee joskus vielä ikävä!

Ensi viikonlopusta on tulossa aika jännittävä, sillä mun on tarkoitus irtaantua ekaa kertaa kotoa vähän pidemmäksi aikaa lauantaina juhlimaan ystävän valmistujaisia. Mitään railakasta juhlimista se mun osalta ei tule vielä olemaan, koska tiedän ettei Noel ole vielä valmis olemaan musta erossa niin pitkiä aikoja. Nyt oon pumppaillut maitoa jääkaappiin, jotta isin kanssa pärjätään kuitenkin ilta ja alkuyö, eli useampi tunti mitä tähän asti ollaan erossa oltu kertaakaan. Mila menee mummilaan lauantaina yökyläilemään, joten Nikolla on kaikki aika sitten keskittyä Noeliin. Vähän jännittää, ja tiedän että Nikoakin, mutta eiköhän nuo pojat pärjää oikein loistavasti! Ja tiedättekö, mä niin odotan pientä irtiottoa ja aikaa ystävien kanssa – ilta aikuisessa seurassa (ja pari lasia skumppaa!) tekee varmasti hyvää näin piiiiiiiitkän tauon jälkeen!

Ja hei, arvatkaa vaan pääsinkö eilen sinne kampaajalle? No en 😀 Meidän lapset on kyllä terveenä, mutta ystäväni joutui siirtämään mun aikaa, kun hänen poika tuli sopivasti kipeäksi. Onneksi kuitenkin vain päivällä, ja tänään pääsen vihdoin hiusuudistukseen!

Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.

Tags : arki, fiiliksiä, oma elämä, perhe