Taas uusi viikko jo käynnissä ja meillä se on aloitettu hyvillä viboilla! Viikonloppuna oli kivaa tekemistä ja aikaa ladata myös akkuja. Jotenkin tosi freesi fiilis! Ehkä osansa on tuolla lisääntyvällä valolla ja pitenevällä päivällä. Kevättä kohti mennään ja se on kyllä aika ihanaa!
Ihania juttuja oli täynnä myös lauantain häämessut, joilla poikkesin ystäväni kanssa vähän haaveilemassa jo tulevasta. Mitään hääpäiviä meillä ei ole lyöty lukkoon, eihän mulla vasemmassa nimettömässä ole vielä sitä ensimmäistäkään sormusta, mutta vuosi on jo pidemmän aikaa ollut suunnitelmissa. Ihan luvan kanssa siis lähdin hakemaan jo niitä ensimmäisiä inspiksiä ja ottamaan selvää mm. lähialueen juhlapaikoista, valokuvaajista ja cateringeista. Näiden varaamisessa kun saa oikeasti olla ilmeisesti aika superajoissa jos mielii saada varmasti juuri ne ykkösvaihtoehdot omiin juhliin!
Jyväskylässä järkätyt Suomen Häämessut oli aikalailla juuri sellaiset mitä odotin. Suhteellisen kompakti paketti pääosin paikallisia näytteilleasettajia, eli juurikin Jyväskylän seudulla häitään juhliville pareille suunnattu tapahtuma sanoisin. Me oltiin pelipaikoilla heti aamupäivällä messujen avauduttua, ja ainakin silloin porukkaa oli liikenteessä juuri sopivasti. Kuvaajien, kondiittorien, kukkakauppojen, juhlapaikkojen ja muiden palveluntarjoajien pisteitä oli kiva kierrellä ja samalla kuunnella kun lavalla hääbändit esittäytyivät. Lopuksi tsekattiin vielä aika upea muotinäytös, jossa esiteltiin tietenkin tulevan kesän häätrendejä. Taisi lavalla vilahtaa aikalailla juuri sellainenkin puku, josta haaveilen juuri nyt…
Vitsit…voin sanoa, että hääkuume huitelee jo aika korkealla! Mitäs mieltä muut häämessuilijat oli tapahtumasta? Mites kävikö kukaan Love me do -tapahtumassa Helsingissä, mitä tykkäsitte?
Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.
Tags : häät, juhlat&tapahtumat, oma elämä, parisuhde
Jos te olette päättäneet minä vuonna menette naimisiin (eli olette päättäneet mennä naimisiin) niin tehän olette kihloissa? Sormuksellahan ei mitään virkaa ole kihlautumiseen eli avioliittopäätökseen oikeasti, osa pareista sen hankkii avioliittopäätöksen kunniaksi, osa ei.
En ihan ymmärrä miten voi olla häävuosi jo päätettynä ja silti odotat kosintaa? 🙂 Vai mikä se pointti siinä on että mies pyytää sinua menemään kanssaan naimisiin jos olette jo sopinut minä vuonna tämä tapahtuu?
Meillä on suunnitelmia, mutta ei vielä mitään lukkoon lyötyä. Eikä me mielletä sitä niin, että oltaisiin kihloissa jo, vaikka vuodesta on puhuttu. Naimisiin menosta ollaan puhuttu Milan odotusajasta asti, ja tiedetty että jonain päivänä meidän häitä vietetään meidän näköisillä hääjuhlilla, kaikki tärkeät ihmiset ympärillä.
Kosintaa odotan kyllä, vaikka juuri se odottaminen pitäisi kuulema lopettaa. Niko haluaisi yllättää 😀 Me tehdään jutut omalla tavalla, ja kun kihloihin mennään, niin silloin päätetään myös hääpäivä pikimiten ja startataan hääjärkkäilyt.
Ei mun mielestä näissä asioissa ole yhtä ja oikeaa tapaa toimia. Kaikki tekee niin kuin parhaaksi näkee ja mikä tuntuu omalta 🙂
Tottakai jokainen voi tehdä ihan mitä haluaa ja mikä tuntuu omalta mutta ymmärrätte varmaan että se on loogisesti ajatellen nurinkurista ja voi hämmentää ihmisiä sillä kihlaus määritellään jo ihan Suomen laissa tilanteeksi, jossa pariskunta ”sopii menevänsä avioliittoon keskenään” ja näin se on historiallisesti ollut. Te olette sen sopimuksen tehneet mutta ette silti katso olevanne kihloissa.
Käsitän siis niin että teille ”kihlaus” on se hetki kun miehenne ikään kuin vahvistaa jo olemassa olevan naimisiinmenopäätöksen polvistumalla ja hankkimalla sormuksen ja tästä hetkestä aloitatte konkreettisesti suunnittelemaan että milloin ja miten naimisiin mennään. Suurimmalle osalle ihmisistä (ja viranomaisen silmissä) kihlaus tarkoittaa kuitenkin sitä että sovitaan että mennään naimisiin joskus tulevaisuudessa.
Kaikilla tutuilla ympärilläni itseni mukaan lukien, miehen kosinta on ollut se hetki kun naimisiinmenosta sovitaan joten oli vaan yllättävää kuulla että jotkut ajattelee asian eri tavoin. 🙂
Me olimme seurustelleet miehen kanssa jo kuusi vuotta ja sovimme menevämme naimisiin. Täytyy sanoa että tämän sopimuksen vuoksi en todellakaan odottanut kosintaa, mutta sellaisen sain kokea! Oli kyllä yllättävää vaikka ajattelin, että niillä seurusteluvuosilla kosinta ei todellakaan tunnu miltään yllätykseltä. Eli todella hyvä fiilis siitä tuli vaikka jo hääpäivänkin päätimme yhdessä aiemmin.
Mut siis mikä sen kosinnan sisältö/merkitys sitten tarkalleen on jos pariskunta on jo sopinut aiemmin menevänsä naimisiin? En vaan ihan tajua että miten noi kosinnat toimii tilanteessa jossa on jo lupauduttu toisen vaimoksi ja häähommelit suunnitteilla… Kaveri kysyy kysymyksen johon molemmat tietää vastauksen koska se on jo sovittu?
Valaiskaa mua. Käydäänkö siis ensin keskustelua että joo mennään naimisiin kesäkuussa vuonna 2018, hyvä idea mennään vaan ja sit jäädään odottamaan että mies kysyy vielä kertaalleen polvillaan sormuksen kanssa että niin mennäänhän me naimisiin 2018?
Periaatteessa kyllä 😀 itselleni kosinta ei ole mikään hohdokas juttu ollut ikinä, mutta naimisiin olen ehdottomasti halunnut. Eli siis mieheni ei kysynyt minua vaimokseen kun sovimme menevämme naimisiin vaan asia tuli puheeksi itseasiassa aivan muuta kautta. Emme myöskään viettäneet hääjuhlia, joten siis mitään hääjuhlasuunnittelua ei tehty:) mieheni oli kuitenkin yllätyksenä teetättänyt todella upean sormuksen!
Mitä mieltä Essi olet siitä ettei kosinta tule yllätyksenä? Odotatko kuitenkin että sinua kositaan vaikka ikäänkuin tiedät sen olevan tulossa? Vai onko ihan se ja sama? 🙂
Niin ja olennaisin jäi puuttumaan! Itse en siis millään tavalla odottanut kosintaa, mutta mies halusi sen toteuttaa 😀
Vastailinkin tuohon emmasen ensimmäiseen kommenttiin. 🙂
Aika ihanaa kyllä, että sait kuitenkin tuollaisen ikimuistoisen yllärin vaikket sitä osannut yhtään odottaakaan <3