Ei ihan vielä, mutta kauaa siihen ei enää ole. Itseasiassa 3 yötä, niin meidän pieni täyttää jo kaksi. Aika käsittämätöntä miten tää aika on kulunut kuin siivillä. Tuntuu kuin siitä olisi vain muutama hassu kuukausi kun sain pienen nyyttini ensi kertaa rinnalleni… Vaan ei, kaksi VUOTTA!

Viime viikon maanantaina tuo uuden ikävuoden täyttyminen konkretisoitui hieman ennakkoon, kun suunnattiin 2-vuotis neuvolaan. Tää oli meille eka käynti uuden asuinalueen neuvolassa, ja sekös oli jännää, uusi paikka ja uusi täti. Reippaana mimminä Mila tallusteli kuitenkin uuden tädin pakeille, ja alkoi ennakkoluulottomasti tutustua huoneeseen ja siellä oleviin leluihin. Tunti hujahti älyttömän nopeasti, ja oli ihana päästä pitkästä aikaa juttelemaan Milan kasvusta ja kehityksestä ammattilaisen kanssa. Välillä sitä tuntuu keräävän erilaisia stressejä ja huolia lapsestaan, etenkin kun on kyse esikoisesta. Neuvolassa sain kuitenkin synninpäästön mm. meidän unijärjestelyihin, pottapuuhiin ja askaruttavista ruokajutuista. Vaikka itse tietää että jokaisessa perheessä on ne omat tavat ja rutiinit silti sitä huomaamattaan vertaa ja heijastaa itseään, ja omaa perhettään muihin. Tuttua? Vaikka oonkin kokenut että meillä toimii lapsentahtinen kasvatus, niin olen silti usein ollut epävarma, mutta enää en ole, vaan luotan meihin  hyvinä kasvattajina sata prosenttisesti.

Kahden vuoden kynnyksellä Milan oma tahto on lisääntynyt ihan super huomattavasti. Aina niin aurinkoisesta, tottelevaisesta ja helpostakin tyttösestä on kuoriutunu melkoinen uhmis aika ajoin. Milloin kiukutellaan unille menosta, toisena hetkenä kannetaan huutavaa ja potkivaa lasta ulkoa sisälle kun hiekkaleikit jäi kesken ruoka-ajan lähestyessä ja kolmantena hetkenä neitiä ei miellyttänyt äidin pukemat vaatteet ja siitä raivotaan keittiön pöydän alla. Viime aikoina on alkanut tuntumaan siltä että syksyn päiväkoti aloitus ei voisi osua yhtään parempaan saumaan, Mila on niin valmis tapaus jo tappelemaan päiväkodin tätien kanssa 😉

Mitään perus neuvolapostauksia en enää Milasta tee, koska se tuntuisi musta jo vähän hassulta kirjata neuvolakortin juttuja liki 2vuotiaasta. Mutta uudet mitatkin typystä otettiin ja kauniisti hän kasvaa edelleenkin tasaisella käyrällään. Sopusuhtainen 88sentin ja hippasen reilun 12kilon rakkauspakkaus täällä temmeltää. Kiinnostaisikin taas kuulla, että minkä kokoisia muut 2veet ovat tai on olleet?

Meidän 2veestä kirjoittelen vielä tuonnempana kunnon kuulumispostauksen, joten jääköön tämä nyt vähän tyngäksi. Täällä meillä on synttärijärjestelyt jo täydessä touhussa, koti on saanut jo hieman juhlakoristuksia ylleen, Milan huoneeseen hankittu uusia juttuja ja huomenna pyöräytetään leipomisurakka käyntiin! Siksipä tää oma postausaika on nyt vähän kortilla, mutta ensi viikosta taas helpottaa ja aikaa jää enemmän myös blogille.

Nyt kauniita unia ♥

Tags : äitiys, kasvatus, kehitys&kasvu, lapsijutut