Hyvää lauantaihuomenta sinne just sulle <3 Varastin pienen hetken spontaanisti blogille tästä aamusta, kun lapset vielä katsoo lastenohjelmia ja Niko lähti jo seiskalta raksalle. Meillä on lapset olleet taas nuhaisia ja Noel oli nyt pari päivää ihan kuumeessakin. Toivottavasti ei nyt mikää sairasteluputki ala, koska tiedossa on tulevilla viikoilla kivoja kesäsuunnitelmia! No mutta oli mulla ihan avautumisen aihekin tälle aamulle, joten käydäänpä asiaan!
Törmäsin eilen Facebookin uutisvirrassa TÄHÄN videoon (suosittelen katsomaan!!!). Tottakai olen ollut tietoinen siitä, että tällä jo lähes kolme vuotta putkeen kestäneellä univajejaksolla on vaikutuksensa terveyteeni, mutta vasta tämän videon nähtyäni ja podcastin kuunneltuani niin moni palanen loksahti kohdalleen. Se että jatkuvasti nukkuu alle kuusi tuntia yössä ja vielä katkonaisia öitä on valtava rasite niin henkiselle kuin fyysiselle hyvinvoinnille. Pikkulasten äideillä tilanteen parantamiseen ei ole käytössä kovin montaa keinoa, mutta tämän ”valaistuksen” koettuani aion itse tehdä kaikkeni, että saisin mahdollisimman paljon unta. Ei enää puolille öin kukkumista, sillä unen tärkeys on yksinkertaisesti pakko priorisoida nyt sitä ”omaa aikaa” korkeammalle.
Nyt tuntuu jotenkin ihan käsittämättömältä, kuinka on antanut itsensä laiminlyödä vielä lisää näin tärkeää asiaa. Se että lapset heräilee öisin ja aloittaa päivät kukon laulun aikaan, on asioita joihin ei itse voi vaikuttaa. Mutta se, että ei tajua mennä ajoissa sänkyyn on ihan omaa tyhmyyttä. Iltojen omat tunnit lasten nukkumaan mentyä on olleet toisaalta se henkireikä arjen keskellä, mutta niistä nauttiminen on käytännössä aiheuttanut sen, että kynttilä on palanut samaan aikaan molemmista päistä. Kun unta tulee jatkuvalla syötöllä liian vähän, koko ihminen väistämättä muuttuu jollain tapaa. Mun elämässä univaje on näkynyt hajamielisyytenä, itkuna, stressinä ja ärtymyksenä. Univajeen kanssa painiva ihminen ei vaan voi olla täysin oma itsensä, se on fakta. Normaalisti positiivisen ja onnellisen tyypin elämään alkaakin ilmestyä huonoja päiviä kasvavassa määrin. Yksinkertaisesti ilman riittävää määrää unta ihmisen fyysinen terveys ja psyyke eivät vain toimi normaalisti.
Oon tiedostanut väsymyksen jo pitkään, mutta ajatellut, että kun esikoinen kasvaa, niin homma korjaantuu itsestään. Se ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen juttu, nimittäin monet tutkimukset ovat osoittaneet, että jo pienikin univajejakso jättää kroppaamme lähtemättömiä jälkiä. Vahinkoja ei saa korjattua täysin, vaikka unitilanne korjaantuisikin. Mun kroppa ei ole toiminut pitkään aikaan normaalisti, vaikka panostan hyvinvointini muihin osa-alueisiin – unta lukuun ottamatta. Toiveikkaana uskon, että tää on nyt se puuttuva palanen, joka korjaantuessaan saa mut voimaan paremmin ja vie huonot päivät pois.
Tää herätys tuli mulle juuri sopivaan saumaan, sillä jo useamman viikon aikana omat voimavarat on alkaneet selkeästi vähentyä. Moni normaalisti iloa tuova asia on alkanut jopa ärsyttää ja oikein mikään ei jaksa kiinnostaa entiseen malliin. Pikkulapsiarki ja raksaelämä ovat jo itsessään melko verottava kombo, mutta sen pyörittäminen vielä jäätävällä univelalla on jo melkein hullun hommaa. Onneksi Noel nukkuu nykyään lähes yhtenäisiä yöunia omassa sängyssään kahdeksasta aamu 5-6 asti, joten nyt pallo on minulla. Avaimet uuteen energisempään arkeen on mun omissa käsissä, ja aion todellakin käyttää niitä. Uskon että tilanteen korjaamisella tulee olemaan suuret ja parantavat vaikutukset niin moneen juttuun. Haluan olla taas heti herätessä hyvällä tuulella, enkä kiukkuinen ja väsynyt äiti, jonka silmät aukeaa kunnolla vasta parin kahvikupin jälkeen!
Mites siellä nukutaan? Tarpeeksi? Kuinka monta tuntia yössä? Onko jotain niksejä, kuinka parantaa myös unen laatua?
Nyt paremmat yöunet mielessä toivotan sinne ihanaa viikonloppua! <3
x Essi
Seuraa blogiani Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.
Tags : ajatuksia, arki, hyvinvointi, perhelifestyle, uni
Mä niin tiedän ton tunteen, kun ei ikinä pääse ajoissa nukkumaan! Mulla nyt 9,5kk ikänen tyttö, joka vieläkin heräilee öisin.. Illalla juuri se oma aika on niin luksusta, kun tyttö on mennyt yöunille ja kappas, niin se nukkumaanmeno vaan itellä venähtää :/ Nyt kun oon alottanut työt niin pitäis kyllä ottaa itseään niskasta kiinni, että aamuvuoropäivinä pääsis oikeasti ajoissa nukkumaan.
Se oma aika todellakin on luksusta, ja siitä on tosi vaikea tinkiä! Kovasti sinne tsemppiä töiden aloitukseen ja niskasta kiinni ottamiseen 😉 <3
Jep, jep. Minä olen ollut univelkainen kohta 8 vuotta. Tyttö on 6v ja heräilee edelleen kuin vauva öisin ja haluaa viereen yms. Näkee hirveästi unia ja niihin heräilee. Puhuu, huutaa ja nauraa unissaan, joihin tietenkin minä herään. Lisäksi tarvitsee vähän unta eli menee unille todella myöhään ja herää aikaisin. Ollut vähänuninen ihan 8kk iästä lähtien. Päiväunetkin piti jättää pois tämän takia jo todella varhain. Itse herään töihin klo 5.05. Usein pääsen unille klo 23. Esikoinen jo 9v. Hän on ollut parempi nukkumaan, mutta toki hänenkin vauvaaika ollut normaali yöherämisineen. Luojan kiitos hän on nukkunut jopa 12h öitä heräämättä isompana ja edelleen. MUtta mitäs se auttaa, kun tuo nuorimmainen on ihan toivoton tapaus unien suhteen.
Ai kamala, 8 vuotta on ihan sairaan pitkä aika univajeella. Kuulostaa hurjalta kyllä tuo tilanne, enkä voi kun toivoa sinne parempia unia tulevaisuuteen ja kovasti tsemppiä <3
Joskus ite oon menny nukkuu 21 ja noussu 05 pirteänä kun uni loppunu ja tajunnu kuin järkevää olis mennä AINA ajoissa nukkuu. Mulla 3v ja 2v lapset jotka nukkuu omassa huoneessa nätisti eikä enää herätä joten ei voi lasten piikkiin enää pistää väsymystä.
Se on vaan niin mahtavaa kun lapset nukahtaa, lapata olkkarin pöydälle hyvää iltapalaa ja netflix tulille ja viettää ”parisuhde” aikaa.
Mutta josko tästä viisastuis ja painelis ajoissa pehkuun…
Älä muuta sano! Sama juttu – on kyllä tullut ”testattua” tuota aikaisin nukkumaan menoa, mutta mikä siinä onkaan, että sitä ei osaa ottaa pysyvästi osaksi arkea? Se on niin just tuo oma ja parisuhteelle pyhitettävä aika, mutta ehkä sekään ei ole riittävän painava syy riskeeraamaan tällä tavalla omaa terveyttä. Joten muutoksia vaan kehiin, näin mä aion toimia 🙂
Tiedän tunteen, valitettavasti. Meidän 1.5v kuopus nukkuu vaihtelevasti ja ikinä ei voi tietää millainen yö tulee ja monelta on aamulla herätys. 4v onneksi nukkuu 12 tuntia yössä eikä herää pikkuveljen yöllisiin huutoihin. Ensimmäisen vuoden nukuin pari tuntia yössä ja nykyään 5-6 tuntia mutta sekin on mulle ihan liian vähän. Herään aina kiukkuisena ja väsyneenä mutta illalla ei pääse ajoissa nukkumaan eikä uni meinaa muutenkaan tulla. Toki taustalla on puhjennut masennus, jota univelka pahentaa ja hankaloittaa nukkumista. Joka aamu päätän että tänään menen ajoissa nukkumaan mutta ne illan rauhalliset tunnit on itselle henkireikä, joista ei toisaalta haluaisi luopua. Juurikin kuten sanoit, kynttilä palaa molemmista päistä..
Voi Jonna, hurjasti tsemppiä <3 Moneen kirjoittamaasi asiaan lähetän sinne suuresti vertaistukea. Eikä olisi ihme, että puhjennut masennus olisi seuraus nimenomaan valtavasta univajeesta.Toivottavasti saatte uniasiat perheessä kuntoon, jotta sä pystyt voimaan paremmin! Voimia ja hyvää kesää <3
Aamun piirrettyjen aikaa unet jatkuu vielä , ja se kaikkein tärkein eli sokeri pois täysin ruokavaliosta !Vain, ja ainoastaan nämä auttaa jaksamaan arjen keskellä.
Meillä on nukuttu täysiä öitä kohta puoli vuotta, eli siitä asti kun esikoinen täytti 11kk. Neiti on ollut hyväuninen, ja selvisimme jo aiemmin vain 1-3 syötöllä yössä. Oma väsymykseni oli aika kaatavaa jo noilla herätyksillä, eli en voi edes kuvitella niiden vanhempien väsymystä, jotka heräilevät öisin jatkuvasti useita kertoja :/ Kaikki sympatiat heille.
Jotain unen tärkeydestä meidän perheessä kertoo se, että saadaksemme nämä täydet unet, joudumme jakamaan sänkymme pienokaisen kanssa, ja olemme siihen molemmat auliin valmiita 😀 Syksyn aikana meillä on harras toive saada neiti ensinnäkin nukahtamaan itsekseen ja toisekseen omaan sänkyyn. Saa nähdä miten käy 🙂